Lähiruoka on varsinainen muotisana. Analyyttistä keskustelua ei valitettavasti näe niinkään usein. Aihepiiri ei kuitenkaan ole mitään piipertävää hörhöilyä, vaan siinä ovat kyseessä piinkovat taloudelliset realiteetit. Oma logiikkani asioissa on monesti, ettei tarvitse olla yksityiskohtien asiantuntija, kunhan vaan muutoksen suunta on selvillä.

Jo kuvista näkee, että ”cockerit” ovat varsin miellyttävän oloisia koiria. Tämän rodun nyt sattumalta tiedän liitetyksi vertauskuvallisesti vaalikampanjointiin. Vertauksen itse olen kuullut vain mutkan kautta. Alkuperäinen ajankohta lienee ollut 1990-luvulla. Kokenut poliitikko on sanonut, että eduskuntaan saadaan vaikka cockerspanieli, mikäli koneisto vain on kunnossa. Onko vaaleissa siis kyse demokratiasta vai jostain muusta?

Lapsiperheet, terveyspalvelut ja yrittäjät. Siinä on sellaisia otsikkoja, joilla ennen vaaleja on todella paljon puolustajia. Suomessa puheen määrä ei valitettavasti ole yhteydessä asioiden todellisen tilan kanssa. Kukapa ei olisi kuullut esimerkiksi koulujen järjestyshäiriöistä tai terveyskeskuspalvelujen toimimattomuudesta. Keskitytään tällä kertaa yrittämiseen.

 

Valtiontalous on ahtaalla. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat kivet käännetään veroeurojen keräämiseksi. Lähestyvät eduskuntavaalit vaalikeskusteluineen ovat tietysti mitä mainioin areena pohtia Suomen tulevaisuutta. Suomalaiset ovat vähän erikoista kansaa. Todella huonoina aikoina me venymme sankarillisiin tekoihin. Vähemmän huonoissa tilanteissa mitään epämiellyttävää ei sen sijaan haluta kuulla. Mikään niin sanottu eturyhmä ei vielä ole tainnut ilmoittaa, että meiltä saa kernaasti leikata.