Kotihoitoa yrittäjämäisesti

Julkinen sektori ei ole parhaimmillaan, kun on kyse kustannuslaskennasta. Kaikki laskentayritykset ovat kunnioitettavia. Kun on edes joku pohja, niin siitä on hyvä tarkentaa eteenpäin. On olemassa luku sille palvelulle, että tuotetaan tunti kotihoitoa yhtä asiakasta kohden vuoden jokaisena päivänä sisältäen myös hallintokulut. Näen hedelmällisen maaperän muutaman työntekijän kimpalle.

Televisiosta tiedetään alan edunvalvojan mielipide. Varmaan isoissa kaupungeissa kotihoidosta voi sen hoito-sanan tiputtaa pois. Käydään asiakkaan luona lähinnä tarkistamassa, että ollaanko vielä elävien kirjoissa. Ja sitten taas minuuttiaikataululla seuraavaan kohteeseen.

Perustuslain mukaan olemassa olevista rakennuspaikoista kansalaiset saavat vapaasti valita asuinpaikkansa. Kriitikoiden mielestä jo nykyisellään syrjäkulmille ei saa julkisia palveluita. Joka tapauksessa etäisyydet tekevät kotihoidolle omat haasteensa. Talvisessa Suomessa sitä toivoo työntekijöille asianmukaista ajokalustoa. Julkinen sektori ei tässä suhteessa kunnolla panosta työhyvinvointiin.

Isossa organisaatiossa on monta liikkuvaa osaa. Töitä ei tehdä vuorokautta ympäriinsä, mutta kuitenkin aamuvarhaisesta iltamyöhään. Asiakkaiden tarpeet saattavat muuttua kesken päivää. Työntekijöillä on lomia, vapaapäiviä ja sairauslomia. Jälkimmäisiä on keskimäärin kolmen työviikon verran. Siinä ristipaineessa hallinto joutuu sitten tekemään parhaansa. Ylityö esiintyy sanakirjassa mutta ei budjettien puristuksessa.

Asiakkaat pysyvät melko ennallaan päivästä toiseen. Silti työntekijä ei aamulla tiedä, että mitä hän tekee huomenna. Välillä sitä ajetaan maanteillä aivan ristiin. Palkka ei päätä huimaa. Kellonajat ovat useimmiten noin sellaisia. Johtajilla ei juuri ole mahdollisuutta henkilökohtaisesti tutustua asiakkaina oleviin ikäihmisiin.

Aina voi haaveilla, että voiko kaikki olla paremmin? Muutaman työntekijän kimppa tai yhteisyritys on ajatuksen tasolla luonteva. Ehkä se jopa toimii jossain päin Suomea. Kaikista todennäköisimmin on joskus toiminut, mutta melko varmasti kuopattu toimintamallina.

Lähinnä asiakasta toimiva työntekijä tuntee hänen tarpeensa parhaiten. Lähtien liikkeelle ihan pelkästä osoitteesta. Rutiinit nopeuttavat toimintaa. Omassa yrityksessä voi paljon paremmin vaikuttaa omaan työnkuvaan. Halutessaan voi tehdä pidempää päivää ja siten kerryttää pidempiä vapaita. Parhaassa tapauksessa työntekijä asuu asiakkaidensa naapurina. Tämä luo turvallisuutta.

Kuntalainen näkee hallinnon siten, että hänelle myönnetään tarvetta vastaava palveluseteli. Sen jälkeen järjestäjä, on se sitten kunta tai maakunta, tilaa palvelun mahdollisimman läheltä. Toivon kokeiluja.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.