Työmarkkinoiden asiakas

Maatalousylioppilaana sain maistaa metsäylioppilaiden herkkua. Kyseessä on siis Pirkanmaalla Juupajoella oleva Hyytiälän metsäasema. Sukupolvesta toiseen sinne akateemiset metsäopiskelijat tulevat viettämään ensimmäistä kesäänsä. Se on rankka kesä. On suorastaan ihme, että hirsinen juhlarakennus on vielä pystyssä.

Vaikka se hienolta kuulostaa, niin kovassa paineessa ihmisestä harvemmin tulee timantti. Ennemmin voi kuvainnollisesti sanoa nahkan paksunevan tiukoissa paikoissa. Lähes konkreettinen seuraamus voi olla punaisuuteen taipuva niska. Englannin kielessä tälle olisi oikein osuva termi.

Yksityismetsätalouden kurssilla yhtenä vierailevana tähtenä oli puukaupan kovan luokan ammattilainen. Nimi ja asema on autuaasti unohtunut. Sen sijaan punakka niska ja väkevä sanoma jäi lähtemättömästi mieleen. Suomalaisessa puukaupassa on vankka perinne. Puunostajan pitää herkällä korvalla aistia, että onko isäntä myymässä vai ei ja millä hinnalla kenties. Pirttiin pitää niin sanotusti tulla karvalakki kourassa.

Muistamani luennoitsija oli asiasta tietysti aivan vastakkaista mieltä. Hänen mielestään asiakas on se, jolla on rahat. Näin se tietysti on teoriassa. Pitkällä aikavälillä sanoisin oikean teorian lopulta voittavan.

Suomalaisilla työmarkkinoilla kinastellaan tämän tästä. Väkisin tulee mieleen se punaniskainen puunostaja rahapusseineen. Työntekijällä ja työnantajalla on varmasti enemmän opittavaa toisiltaan. Palkanmaksaja kuitenkin joutuu arjessaan kohtaamaan ideointia, riskinottoa ja vastuuta, josta Suomessa ei välttämättä palkita riittävästi. Arvostus on sitten ihan eri asia. Menestyvän yrittäjän on ikään kuin välttämättä oltava epärehellinen, jos on onnistunut.

Viikon vanha Iltasanomat pääkirjoituksessaan on huolissaan työmarkkinoiden vaaran paikasta. Toistaiseksi ei tiedetä, että kuka liitoista avaa neuvottelut. Sillä on oikein oma sanansa. Se on pelinavaaja. Termistö muuttuu ajassa. Joskus muinoin jonkun tärkeän liiton johtaja paljasti alakouluikäisen lapsen kysyneen, että isä, mikä on päänavaaja. On siinä varmasti ollut selittämistä. Pakko on vastata, kun kerran isä esiintyy televisiossa.

Sipilän hallituksen keskeisenä taustapaperina oli Suomen Pankin laskelmat suomalaisen työn yksikkökustannuksista. Kriitikot sanovat selvitystä lähes huijaukseksi. Nimittäin taloudellisen taantuman aikana tuotetaan vähän. Tällöin väistämättä yksikkötyökustannus nousee. Tämä siitä huolimatta, että palkkataso on kohtuullinen.

Suomessa hallitus on aina pelannut työmarkkinapelissä loppuun asti. Veronalennukset tulevat vasta neuvotteluiden lopussa. Julkiselle päättäjälle kiristäjän rooli ei sovi. Hallituksen on kerrottava linjansa heti.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.