Reseptit soteen

Mahtipontisen otsikon kyseessä ollessa osa vastuusta siirtyy lukijalle. Vähän vakavammin sanon silti, että ellei uudistuksissa ole tietämystä käytännön yksityiskohdista, niin miten iso kokonaisuus voi mennä hyvin? Suomessa maan tapana on valitettava vaikeneminen. Ongelmien esille tuominen työpaikoilla johtaa helposti potkuihin.

Lähdetään liikkeelle kansaneläkelaitoksesta. Kela osallistuu sangen laajalla rintamalla monen suomalaisen elämään. Osa etuuksista on täysin ilmaisia. Kansalainen saa jopa kuntoutusrahaa, ettei omat rahat vaan liikaa vähene. Prosessi vaan on erittäin byrokraattinen. Yhteiskuntamme vaatii kelan päätöksenteon pohjaksi lääkärinlausunnon. Lääkäri on lähtökohtaisesti hyvä lääketieteessä. Ei hallinnossa. Kokemusta on.

Siinä niitä kallisarvoisia lääkäriaikoja sitten menee byrokratiaan. Varsinaisena sokerina pohjalla on seuraava käsitykseni. Esimerkiksi kuntaorganisaatioista löytyy useita muita ammattilaisia kuin lääkäreitä, jotka tuntevat ihmisen tilanteen paremmin. Toki kela viisaudessaan myös sen kunnan lausunnon vaatii. Paperia paperin päälle siis. Mielenkiinnolla seuraan, että muuttaako soteuudistus kelan käytäntöjä.

Esperi Care on näinä aikoina kaikkien puheissa. Niin sanotusta vanhuspalvelulaista ei ole montaa vuotta kulunut. Silti heti television keskusteluissa vaaditaan uusia komiteoita ja ohjelmia ikäihmisten hoitoon. Vähän vaatimatonta hoitoa löytyy monesta paikasta. Aina ei julkisen sektorinkaan tekeminen mitenkään auvoista ole.

En tiedä että koska, mutta joskus olemme kaikki viisaasti poliittisesti päättäneet massiivisesta potilastiedon tuottamisesta. Hoidon kohteesta kirjataan tietoja useita kertoja päivässä. Silloin tällöin siitä varmasti on seurannassa apua. Tiheästä seulasta saattaa silti iso asia päästä läpi. Mikään takuu se siis ei ole. Yksi merkittävä syy tietomäärälle on mahdollinen vastuukysymys. Aina eivät omaiset välitä vanhuksista. Mutta jos tapahtuu inhimillinen virhe, niin sitten alkaa sota. Kaikenkarvaisilla kirjauksilla poloiset hoitajat välttävät mahdollista vastuutaan. Potilaan kannalta oleelliset asiat saattavat jäädä sivuosaan.

Aivan varmasti paperityöhön käytettävä aika on pois jostain muusta. Potilaan huoneessa hälytysvalo saattaa palaa esimerkiksi reilu puoli tuntia. Hoitajien aika menee tietokoneella. Siltä se maallikosta näyttää. Ai niin, Suomessa ei saa epäkohdista puhua. Voisikohan hoidettava halutessaan ilmoittaa, että tehkää kirjauksia vain joka toinen päivä ja viettäkää aikaa minun kanssani.
Toisilla elämän osa-alueilla yhteiskunnan vaatimat lupaprosessit vaativat peräti kolme erillistä käyntiä viranomaisten luona. Yksi kunnollinen palaveri olisi mielestäni parempi.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.