Maataloutta kuvaa hyvin perinteinen lausahdus: Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa. Toinen iso asia oli toinen maailmansota. Karjalaiselle siirtoväelle ja rintamamiehille perustettiin maatiloja. Keskimääräinen peltopinta-ala laski selvästi. Ruotsinkielisiltä maata ei lohkaistu. Työtä tehtiin kovasti. Suomalaisille saatiin ruokaa, mutta maatalouden tuotantomäärä nousi yli oman tarpeen.

 

Toimintaympäristö oli pitkään melko vakaa. Maatalousteknologia kyllä kehittyi, mutta tuotannonrajoitusten takia tilojen suurentaminen ei onnistunut tuosta noin vaan. Ei esimerkiksi peltoa ollut lisämaaksi tarjolla kaikille halukkaille.

 

EU-jäsenyys muutti maatalouden toimintaympäristöä radikaalisti. Hintataso laski rajusti ja tilalle tuli eurooppalainen tukibyrokratia. Rakennekehitystä tapahtui koko ajan mutta nyt muutosvauhti kiihtyi. Alhainen kannattavuus ei houkuttele. Onnettomalla 141/142-tukiratkaisulla Suomi on aika keinotekoisesti jaettu kahtia. Tämän ongelman ratkaisija pääsee varmasti pienen maan presidentiksi.

 

Maataloudesta on tullut entistä selvemmin yritystoimintaa, jossa pätevät tietyt lainalaisuudet. EU-jäsenyyden jälkeen tilojen kasvaminen on ollut odotettua nopeampaa. Kasvukivuilta ei ole vältytty. Uudessa toimintaympäristössä pitää valitettavasti maksaa oppirahoja.

 

Suomen maatalousasioiden hoitaminen EU:ssa on on täynnä kuuluisia torjuntavoittoja. Suomalaisten eri toimijoiden kuten vastaavan ministerin, koko hallituksen, ministeriön, eduskuntaryhmien, lobbareiden ja etujärjestön pitäisi puhaltaa enemmän yhteen hiileen. Niin muut maat tekevät! Onneksi Ville Itälä (Kok) on muiden toimiensa ohella maatalousvaliokunnassa edes varajäsenenä - ainoana suomalaisena. Suomen edustajien vähyys tulee siitä, että Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan parlamentista tuli ministerineuvoston kanssa tasaväkinen päättäjä maatalousasioissa. Maatalous on Euroopassa merkittävä asia, joten kaikki haluavat mukaan päätöksentekoon.

 

Maatalouden ja erityisesti pelkän metsätalouden sukupolvenvaihdoksia pitää helpottaa. Aamulehti 12.3.2011 julkaisi mielipiteeni asiasta. Eihän siinä yhdessä kirjoituksessa koko tarina ollut, mutta tarkoitus on herättää yleistä mielenkiintoa asiaa kohtaan.

 

Teollisuuden ja kaupan puristuksessa tuottajien neuvotteluvoima on heikko. Yksi tapa toimia on miettiä sitä, voisivatko viljelijät itse lisätä yksituumaisuuttaan. Viljelijäkentälle ei tässä kummempia vaalilupauksia voi antaa. Mtk järjestönä on melkoinen tietopankki. Se järjestää aamukahveja kansanedustajille joka viikko. Osallistuvien kansanedustajien määrä on alhainen. Lupaan olla aktiivinen! Koko maatalouskentän hallitseminen ei ole helppo tehtävä, mutta työ tekijäänsä neuvoo. Pirkanmaalta on perinteisesti ollut viljelijäedustus (Asunta, Aaltio, Ollila). Eivät maatalouden asiat siitäkään parane, ettei aktiiviviljelijöitä ole Kokoomuksen eduskuntaryhmässä.

 

Metsäpuolen asioita sivuan myös kohdassa bioenergia. Metsät ovat luoneet Suomeen merkittävästi varallisuutta. Ja huolimatta metsäteollisuuden kapasiteetin supistuksista, niin kyllä puulla on edelleen merkittävästi menekkiä. Ongelmana on metsänomistuksen ikääntyminen. Ei ikä sinällään ole pahasta, varmasti metsänhoitotyöt tulevat teetettyä vanhemman polven toimesta erinomaisesti. Mutta päätehakkuuikäisiä metsiä ei kannattaisi pitää pystyssä. Nuoremmalla väellä olisi rahantarve varmasti eri tasolla. Sukupolvenvaihdoksia pitäisi helpottaa, nyt siirrot uudelle omistajalle ovat perintö- ja lahjaverotuksessa turhan kalliita. Ihmettelen, että miksei tätä asiaa ole hoidettu jo 2007-2011? Kyllä ongelma on tiedossa ollut.

 

Itselläni on mahdollisuus oikein tutkia metsäverotusta. Metsätalouden veroilmoituksen täyttämisessä on melkoinen hässäkkä aina helmikuussa. Sitten asia jää seuraavaan vuoteen. Kokonaisuudet jäävät tarkastelematta. Väitän, että 13 vuoden siirtymäkauden jälkeen yksityismetsistä maksetaan enemmän veroja kuin aiemmin.

 

Metsätalous toimii markkinaehtoisesti ja hyvä niin. Metsänuudistamiseen on silti hyvä olla pakko olemassa. Metsää älköön hävitettäkö. Niin voi käydä ellei uudesta alusta huolehdita. Samoin on ihan perusteltua, että julkisia varoja annetaan osarahoitteisesti nuorten metsien hoitoon eli KEMERA-rahat.