Lähiruoka on varsinainen muotisana. Analyyttistä keskustelua ei valitettavasti näe niinkään usein. Aihepiiri ei kuitenkaan ole mitään piipertävää hörhöilyä, vaan siinä ovat kyseessä piinkovat taloudelliset realiteetit. Oma logiikkani asioissa on monesti, ettei tarvitse olla yksityiskohtien asiantuntija, kunhan vaan muutoksen suunta on selvillä.

Lähiruokaa voi jokainen halutessaan itse ostaa, mutta hahmottelen seuraavaksi kuntien julkisia hankintoja. Seuraavaksi tulee mieleen sana hankintalaki. Se on kiemurainen ja en ole erikoinen ekspertti detaljeissa. Sen sijaan olen kuunnellut luentoja aiheesta.

Salmonellalihaa ei tietenkään kukaan tietoisesti osta. Lihan osalta kilpailutuksissa vaaditaan todistus salmonellavapaudesta. Tavallaan hyvä niin. Kilpailutukset tosin voi voittaa vaikkapa eteläamerikkalainen jauheliha. Julkinen hankinta voi sisältää vaatimuksen siitä, että liha ei saa olla pakastimen kautta käynyttä.

Jos lihan kotimaisuus todella on haluttu kriteeri, niin on olemassa varsinainen kikkakepponen. Määritellään lihalle paitsi salmonellavapaus niin myös aluevaatimus. Salmonellavapaita maita on käsittääkseni kokonaista kaksi kappaletta eli Ruotsi ja Suomi. Tämä jos mikä tehokkaasti rajaa tuotteen alkuperää. Sitä saa mitä tilaa.

Luennoitsijat kehottavat käyttämään mielikuvitusta. Jokaisessa kunnassa kannattaa katsoa ikkunasta pihalle. Mitä sieltä näkee, niin sitä kannattaa ostaa. Järvinäkymä kannustaa kalan käyttämiseen. Toivottavasti kalastaminen ei ole katoavaa kansanperinnettä. Ylöjärvellä tulee ensinnä mieleen peruna.

Monen lähiruoka-aineksen kohdalla vetäisin yhtäläisyysmerkin kotimaisuuden kohdalle. Liha ja maito ovat samanlaista ja tuoretta kaikkialla. Lähi-sanassa on käytännössä sen verran ideologiaa, etteivät suurkeittiöt kovin helposti taivu pienten, todella lähellä tuotettujen erien käyttöön. Mutta edetään askel kerrallaan.

Kouluissa on puuropäiviä. Viime kesänä luin pääkaupunkiseudulta positiivisen lehtijutun. Koululaiset olivat hyvin suopeita ohrapuurolle. Koulujen isoissa padoissa tämän pitkän keittoajan omaavan herkun valmistaminen on vaivatonta. Ei minulla mitään erityistä ole riisiä vastaan, mutta kyllä sitä kannattaa kotimaisella ohralla korvata.

Ohra on siinä mielessä otollinen lähiruoka, että ohraa nyt osaavat kaikki maanviljelijät tuottaa. Käytännössä en usko, että Suomeen mahtuu monia ohrasuurimoita valmistavia yrityksiä. Kaikkien tuotteet voi silti määritellä lähiruoaksi.

Myllyjäkään ei kannata olla joka paikkakunnalla. Pitkät kuljetusmatkat sopivat paremmin jauhoille kuin lopputuotteille. Pitkiä kuljetusmatkoja en kaipaa myöskään taikinoille. Hankintalain puolella lähileipomoita voi suosia asettamalla kriteerit leipomisajankohdalle.

Onko lähiruoka sitten kallista? Todennäköisesti läheltä hankitun pienemmän leipäerän hinta on kalliimpi. Asiaa pitää katsoa laajemmin. Lähellä tehty työ on sellaista, johon kunta pääsee verotuksella kiinni. Siitä kertyy paikallistalouteen sellaista dynamiikkaa, ettei yksittäisen tuotteen alun perin kalliimmalla hinnalla ole merkitystä. Kokonaisuus ratkaisee.

Lähellä tuotettu on todennäköisesti paremmin tunnettua. Lisäaineet ovat välillä räväkästi otsikoissa. Lyhyemmät ja useimmin toistuvat kuljetukset mahdollistavat mahdollisimman aidon ruoan. Mitä vähemmän kemiallista prosessointia ruoalle tehdään, sen parempi. Ihmisistä on vaivihkaa tullut tavallaan säilykkeitä.

Lähiruoan lisääminen vaatii voimakasta tahtotilaa. Kilpailutukset pitää tehdä pilkuntarkasti oikein. Muuten hävinneet voivat valittaa päätöksestä. Se taas ei ole kunnan etu. Asiat hyvin suunnittelemalla tarjouslomakkeista saadaan riittävän yksikäsitteisiä.

Monesti kunnalliset käytännöt isohkoine hankintayhtiöineen menevät ihan toiseen suuntaan. Onneksi päätöksiä voidaan myös peruuttaa. Tietty vanhanaikaisuus on tervetullutta. Virkamiehillä on kovasti työpaineita, jolloin tällainen tavallaan ylimääräinen askartelu ei ole mieltä ylentävää. Kunnallisessa itsehallinnossa marssijärjestys on kuitenkin selvä. Lähiruoan kohdalla poliittinen tahtotila tarvitsee välttämättä rinnalleen myös vankkaa tietopohjaa.